SAARI (ote)
1.1 Keskiviikko
Maisema on sumua ja vettä. Viereisissä huoneissa ja taloissa asuvat ihmiset kannattelevat minua. On turvallista. Odottamaton tunne. Mihin uskallan kävellä? Olen vieras ilmestys tien laidassa ja kuitenkin tuttu hahmo, sillä tästä talosta lähtee jatkuvasti uusia ihmisiä tutkimaan maisemaa.
2.1 Olen residenssissä. Olen tehnyt työsuunnitelman: piirtämiskokeiluja eri tekniikoin, sosiaalisuuden ja yksinäisyyden välisen suhteen tarkastelua. Mitä on oma ja mitä on kaikkien tila? Miten liikkumatila laajentuu aikuistuessa? Kartoitan lähiympäristöä: huoltoasema, kyläkauppa ja uimaranta, jossa en ole vielä käynyt. Hiekkatie, savisen pellon reuna. Tie johtaa lähimmälle bussipysäkille.
―――
Luin (aiemmin) kirjan, jossa oli maailma, jossa vanhemmat olivat sivuhenkilöitä ja silti niitä, jotka määrittivät ja tuottivat teinien olosuhteet ja mahdollisuudet. Kuka olen tällä hetkellä suhteessa siihen kuusitoistavuotiaaseen tyttöön, joka pyöräili kesällä vieraan kaupunginosan uimarannalle juomaan muovikassillisen olutta?
Yksinäisyys voi muuttaa muotoaan, mutta tuntua aina tutulta.
―――
6.1 Palaan illalla. En muista kokeneeni tällaista pimeyttä aiemmin. Pimeästä löytyy asuntoni ovi, josta sukellan lämpöön ja valoon.
10.1 Perjantai
Romantisoin maaseutua. En tiedä, mitä täällä tapahtuu.
Kaunis harmaa on kaikkialla. Harmaassa valossa vihreänä hohtava pelto on turvallinen. En osannut odottaa tätä. Olen pesässä. Kaikki nyt olemassa olevat ihmiset ovat samassa talorykelmässä ja ympärillä lainehtivat mutaiset pellot. Naiset (me) keskustelevat: milloin on vanha residenssitaiteilijaksi, miten lapset, miehet, koti? Miten liikkua? Onko naisille yhä miehiä suurempi harppaus ryhtyä maailmaa tutkivaksi ja kiertäväksi taiteilijaksi? Mihin lapsi sijoittuu?
11.1 Olen aloittanut maalauksen. Haparoivia vetoja akvarelleilla piirustuspaperille. Pilvet ovat raskaita. Pellolla on valoa ja pieni ihminen. Melkein aikuinen. Peuran teinit sekoilevat. Ne yrittävät päästä irti juopoista vanhemmistaan, mutta käyttävät ahdistuksesta pakenemiseen voimattomina samoja keinoja kuin vanhempansa.
―――
Täällä asui rouva, joka synnytti yksitoista lasta ja kuoli. Piikoja, apulaisia. Ja meitä. Mekin olemme töissä.
Kävelen. Taivas on valtava harmaa massa, joka vyöryy päälleni. Olen nähnyt saman taivaan aiemminkin - mutta kevyempänä - jonkun toisen maalauksissa. Nyt harmaan eri sävyjä on paljon eikä korkeuksiin heijastu valoja.
Pari tyyppiä pyöräilee lintutornille. Edelläni lumista polkua pitkin kulkevat yksinäiset tassunjäljet. Se on kulkenut pitkään polkua pitkin.
22.1 Keskiviikko
Kuvaan itseäni selin kameraan. Minä siirtyy kuvaan.
3.2 Maanantai
Sauna, kävely ja uni. Päiviä ja öitä samassa huoneessa sinun kanssasi. Puut ovat käppyröitä, satoja vuosia vanhoja. Tuulen tuivertamia.
4.2 Haluan aloittaa toisen työn. Sen, jossa kasvot ovat jo aluillaan. Ne piiloutuvat puoliksi oven taakse. Ovia, kaappeja, kakluuneja, tapetteja. Mihin kaikkeen naiset hukkuivat täällä? Minkä taakse itse piiloudun?
5.2 Poimintoja Riitta Koskisen Suomen kartanot -kirjasta: Mikä oli Eva Matilda Aminoffilla vuonna 1822(?), kun hän kuoli kartanon kamariinsa joulun tienoilla? Puoli vuotta aiemmin yhdestoista lapsi oli kuollut synnytykseen. Kamarista näki puutarhaan ja merelle. Juuri nyt ikkunasta näkyy lehdettömien puiden oksia. Keitä olivat talon muut naiset: kamarineitsyt, piiat, taloudenhoitaja, imettäjät, lapset? Ne, jotka käyttivät pääovelta katsottuna talon vasenta puolta.
Asun keittiösiivessä. Hiiviskelen kartanossa kuin palvelusväki, hieman salaa ja arkaillen. On naisten, lasten, miesten ja palvelusväen reittejä. Olen saanut tilaisuuden keskittyä kaksi kuukautta omaan työhöni, mutta en tiedä mitä oikein olen tekemässä.
Olutta, viiniä, paloviinaa, punssia, kahvia, teetä.
Pippuria, sahramia, etikkaa, siirappia, sokeria, herneitä, perunoita, kalaa, possu.
11.2 Koska ulkona on liian kylmä ja kosteaa, on asioita tuotava sisälle piirrettäväksi. Kerään käpyjä.
13.2 Muita töitä. Haluan jo takaisin kotiin, arkeen.
14.2 Kauppamatka, kahvi ja munkki, ruokaostokset.
15.2 Piirrän kartanon huoneita: salin tuolit, entinen kirjasto, josta näkymä salin poikki förmaakiin. Kattokruunu. Peili. Kukkatapetit.
―――
22.2 Huomisen työsuunnitelma: lampi siirtyy suurelle paperille.
26.2 Kotona.
―――
30.4 Uusi työhuone, uusi koti. Piirrän kartanon tuolirivin hiilellä uudestaan suuremmalle paperille. Punainen muste on alkanut haalistua valossa! Kaikki on piirrettävä uudestaan. Odotus, vierailu. Julkisen tilan pelko. Koko tuolirivistö tuijottaa huoneeseen astujaa. Harmaan joukkoon on eksynyt neonvärejä. Häiritseviä, vieraita välähdyksiä tuttuuden keskellä.