Exhibitions
Ryhti / Posture
Art Centre Ahjo, Joensuu, Finland, 2023
Aineenvaihdunta - Stoffwechsel
Galleria Huuto at plan.d. Produzentengalerie, Düsseldorf, Germany 25.9.-16.10.2022
The show by Galleria Huuto's artists was based on plan.d.´s proposal “Stoffwechsel – Aineenvaihdunta” - an exchange project between the two galleries. In September 2022 plan.d. had a show in Galleria Huuto, Helsinki.
“Aineenvaihdunta – Stoffwechsel” has a number of meanings and connotations: it can mean metabolism, but also exchange of fabrics or material change. It can as well be about artistic approach – processing different thoughts, impressions and ideas into the production of art. The topic has also encouraged a dialogue between the two galleries, since “Stoffwechsel” implies a kind of exchange.
Huuto was founded in 2002 and consists of ca. 120 artist members. The gallery is focusing on professional and highly skillful exhibitions at Galleria Huuto’s current location in Helsinki and additionally executes artistic projects in Finland and abroad. The following 12 artists from Galleria Huuto take part in the exhibition: Päivi Allonen, Beata Joutsen, Saija Koponen, Nuutti Koskinen, Tiina Mielonen, Pilvi Ojala, Paula Puoskari, Hanna Saarikoski, Maiju Salmenkivi, Katariina Salmijärvi, Laura Ukkonen and Marja Viitahuhta. They work in several medias such as painting, printmaking and media art and have approached the theme of the exhibition from different angles.
Työhuoneena koti / Home as a workspace
With Nelli Tanner
Taidekeskus Itä, Lappeenranta, 2018
Kaksi signeerausta / Two signatures
With Nelli Tanner
Oksasenkatu 11, Helsinki, 2018
Kaksi näyttelyä syntyivät keskustelujen ja Tannerin ja Ukkosen toisilleen lähettämien piirrosten pohjalta. Ukkonen työskentelee Helsingissä ja Tanner Imatralla. Taiteilijoiden välinen vuoropuhelu on muotoutunut vuoden ajan puhelimitse, sähköpostitse, kasvotusten ja skypessä. Näyttelytilassa teokset kohtaavat ensimmäisen kerran .
LAURA: Elin Danielson-Gambogi: Omakuva (1900)
Taiteilija katsoo ylväästi, mutta myös haavoittuvana kohti katsojaa. Hän istuu hämyisässä huoneessa paletti ja sivellin kädessään .
Olen 41-vuotias. Olen piirtänyt, mutta en tarpeeksi. Olen matkustellut, mutta en tarpeeksi. Olen opiskellut hetken Pariisissa. Kerran olin Italiassa Elinin jalanjäljissä. Ihastelin ilta-auringossa oliivipuita ja näin Uffizissa samat teokset kuin hän.
NELLI: Ellen Thesleff: Omakuva (1894-94)
Ellen on tehnyt omansa 23-vuotiaana. Minä nyt 42-vuotiaana. Naurattaa. Olisin tehnyt aika erilaisen omakuvan sen ikäisenä.
Minua kiehtoo teoksessa se, että taiteilija ei ole ollut tyytyväinen teokseensa signeerauksen ja näytteillä olon jälkeen. Hän on jatkanut teosta ja signeerannut sen uudestaan. Kaksi signeerausta. Se on ollut eri näyttelyissä aina hieman erilaisena.
Pistokkaita
Sorbus-galleria, Helsinki 18.12.2013 – 5.1.2014
Kaupunki kietoo minut ja meidät syliinsä vieraana, mutta itsestämme erottamattomana. Ovesta ulos astuminen, mukaan kurkottaminen tuottaa samanaikaisesti kohtaamattomuutta, mykkyyttä ja yksinäisyyttä. Silti kaupunki, jota piirrän, on kaunis. Ja lempeäkin.
Teokseni ovat puolifiktiivisiä henkilökuvia, huoneita ja maisemia. Piirrän hiilellä, lyijykynällä ja puuväreillä. Kuvat pohjautuvat havaintoihin lähelläni olevasta ympäristöstä, hetkistä, jolloin ei näennäisesti tapahdu mitään. Omakohtaiset kokemukset sekoittuvat kiinnostukseen naisten historiaan. Tunteiden (historiallinen) sukupuolisidonnaisuus on yksi työskentelyä ohjaava näkökulma. Millainen jälki meissä on esimerkiksi 1800-luvun lopun naisesta, jolle käveleminen yksin puistossa ei ollut sosiaalisesti hyväksyttyä? Keskiössä on kuitenkin nykyhetken ihminen. Yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden tunteiden ja sosiaalisuuden välinen ristiriita on toistuvasti eteen tuleva leikkauspiste.
Havainnoinnin kohteena on kodin ulkopuolinen tila – kaupunki – joka voi myös olla yksityiseen elinpiiriin kuuluva oma tila. Aiemmin olen piirtänyt koteja perinteisenä naisen ”omana” tilana. Kuvien henkilöt ovat nyt aikuisuuden ja lapsuuden rajamailla tai kantavat mukanaan muistoa aikuiseksi kasvamisesta. Laajentunut liikkumatila aiheuttaa sekä suuren vapaudentunteen että muokkaa käsitystä siitä, kuinka monia arvomaailmoja ja normeja julkinenkin tila sisältää. Joudumme väistämättä rakennetun ympäristön sisältämien arvolatausten keskelle, mutta se on myös yhteisö, jota toiminnallamme aktiivisesti muokkaamme. Ihminen on orgaaninen osa elinympäristöänsä.
Pistokas on alkuperäisestä elämänlähteestään irrotettu kasvin osa, joka opettelee hengittämään itsellisesti. Selviytyäkseen, kasvattaakseen omat juuret, se vaatii tukea ja hoivaa, tarpeeksi vettä ja valoa. Kasvaakseen ihmisenkin on juurruttava, opittava aina uudelleen hengittämään. On löydettävä tapa kommunikoida muiden kanssa, kiinnittyä ympäröivään, mutta siedettävä myös yksinäisyyden tunteita.
Pistokkaita
Galleria Mältinranta, Tampere 5.10 – 22.10.2013
Drawing in the Flesh
Vantaa Art Museum 13.2 - 7.9.2013